Pinserin lelutestissä: Axbo-herätyskello

Onko tuttua: herätyskello alkaa pärisemään keskellä syvintä unta. Raa’an herätyksen jälkeen tunnet olosi nuutuneeksi koko loppupäivän eikä mistään tahdo tulla mitään. Jonain toisena aamuna taas olet kellon soidessa jo valmiiksi lähestulkoon hereillä - saatatpa raottaa silmiäsi jo pari sekuntia ennen kellon soimista. Pomppaat pirteänä ylös sängystä ja olet energinen koko päivän.

Olisiko mahdollista saada aikaiseksi herätyskello, joka osaa soida juuri silloin kun olet muutenkin liki hereillä? Itävaltalainen Axbo väittää että on - ja myy tällaista kelloa.

Unirytmikellon toiminnan ymmärtäminen vaatii hieman kertausta ihmisen unen vaiheista. Yön aikana unen syvyys vaihtelee kevyen ja syvän unen välillä, yleesä noin 90-100 minuutin jaksoissa. Kevyen unen jaksot, joista on helpompi herätä, toistuvat siis vähän yli puolen tunnin välein - aamuyöstä vielä tiheämmin.

Axbon toiminta perustuu näiden kevyen unien jaksojen ennustamiseen. Kello analysoi untasi ja muuttaa herätysaikaa havaintojensa mukaisesti. Lopputuloksena on siis herätyskello, joka herättää juuri sillä hetkellä kun olisit muutenkin valmis heräämään.

Humpuukia vai totta? Päätin testata asian ja hankin Axbon.

Muutaman kuukauden käytön perusteella voin todeta että mainospuheet eivät ole puppua. Kello tosiaankin tunnistaa unen vaiheet ja osaa herättää kevyestä unesta lähestulkoon joka kerta.

Miten Axbo osaa tunnistaa unen vaiheet? Tähän käytetään itse asiassa hämmästyttävän yksinkertaista teknologiaa. Kello nimittäin tunnistaa unen vaiheet liikkeestä. Kun syvä uni muuttuu kevyeksi uneksi, ihminen alkaa liikkumaan. Hän kääntää kylkeä, vetää peittoa paremmin päälle, oikoo tyynyä tai nytkähtelee muuten vain.

Axbo tunnistaa nämä pienet liikkeet ranteeseen laitettavan, hieman urheilijoiden hikinauhaa muistuttavan liikesensorin avulla. Pehmeästä kankaasta tehty sensori laitetaan nukkumaan mennessä rannekellon tilalle. Sen sisällä on pienikokoinen radiolähetin joka lähettää pienimmästäkin liikahduksesta tiedon Axbolle.

Kello tallentaa tietoa liikkeistä koko yön ajalta. Kun oikea heräämisaika alkaa koittaa, Axbo etsii hetken jolloin olen todennäköisesti kevyessä unessa ja soittaa herätysäänen.

Kun Axboon asetetaan herätysaikaa, se tehdään hieman eri tavalla kuin tavallisessa herätyskellossa. Axboon nimittäin laitetaan herätysajaksi se aika, jolloin on viimeistään pakko herätä. Se hetki, jolloin kello soi on itse asiassa puolen tunnin sisällä ennen tätä aikaa. Jos siis minun täytyy töihin ehtiäkseni herätä viimeistään kello 7:00, laitan tämän ajan Axboon herätysajaksi. Kello herättää minut 6:30 ja 7:00 välillä, silloin kun uneni on kevyimmillään.

Jos sattuu käymään niin että nukun kuin tukki, enkä liikahda milliäkään, Axbo ei kuitenkaan anna minun nukkua pommiin. Viimeisimmällä mahdollisella heräämishetkellä kello soittaa äänekkäästi ja pitää huolen siitä että ehdin ajoissa kuitenkin töihin.

Axbo toimii lupaamallaan tavalla. Kello alkaa soida aamuisin juuri silloin kun olen kevyessä unessa. Monesti käy kuitenkin siten, että herään hieman ennen herätysvälin aikaa, katson kelloa ja tajuan että aivan pian pienikin liikahdus saa kellon soimaan. Olenkin oppinut lojumaan paikallani ihan liikkumatta :-) Axbossa ei ole torkkukytkintä, joten sitten kun kello soi, on noustava ylös tai pommiin nukkuminen on omalla vastuulla.

Axbon ulkonäkö ja viimeistelyn laatu on korkealuokkaista, rohkenisinko sanoa peräti “Applemaista”. Läpikuultava ja sinisellä pehmeästi himmenevällä valolla varustettu näyttö on teknisesti kiehtova. Näytön valon voi sytyttää joko kellon napista tai koskettamalla rannekkeen nappia. Herätysääneksi voi valita erilaisia kännykän soittoääneltä kuulostavia melodioita, esim. rummutusta tai viidakon ääniä.

Muuten niin erikoisen läpinäkyvän näytön hankaluutena on himmeys - Axbo näyttää parhaimmalta jos se on yöpöydällä siten että näytön taakse osuu valoa. Varjoisassa sopukassa sijaitsevan Axbon näytöstä ei saa selvää muuta kuin silloin kun näyttöön on sytyttänyt valon.

Axbo osaa myös soittaa tuutulauluääniä - on mahdollista esimerkiksi nukahtaa puron solinaan (joka vaimenee pois kun kello huomaa että olet nukahtanut). Uusimmassa käyttöjärjestelmäversiossa tulee mukana päiväunitoiminto, jonka avulla voi ottaa juuri oikean mittaiset torkut. Keksin tässä taannoin että päiväunitoimintoa voi käyttää myös torkkukytkimenä. Harmi sinänsä, sillä puolisen tuntia pakkoheräämistä aiemmin nouseminen tiesi kiireettömiä aamuja. Torkkukytkimen kanssa sekin aika tulee käytettyä loikoiluun.

Mukana tulee rannekkeet kahdelle henkilölle sekä laturi, jonka avulla kellon akku pysyy täytenä (Axbo toimii ilman verkkovirtaa 7 vuorokauden ajan).

Axbon voi liittää tietokoneeseen. Laturin johto toimii samalla tietokoneeseen kytkettävänä USB-kaapelina. Kuten aiemmin kerroin, Axbo tallentaa muistiinsa kaiken liikkeen yön ajalta. Liikedatan voi kopioida PC:lle ja tutkia omaa unirytmiään Axbon mukana tulevalla ohjelmistolla.

Klikkaa kuvaa, niin näet suurempana miten nukuin keskiviikon ja torstain välisen (lyhyen) yön. Kellon muistiin mahtuu statistiikkaa noin kuukauden mittaiselta ajalta ja jokaiselta yöltä voi tarkastella unen laatua yksittäisen liikahduksen tasolle asti.

Itse olisin toivonut paketissa kahta USB-kaapelia - on nimittäin hieman hankalaa kaivella sängyn takaa muuntajaan kytkettyä kaapelia aina kun haluaa liittää kellon tietokoneeseen.

Axboja saa Suomessa joko tilaamalla maahantuojan nettisivujen kautta (www.axbo.fi) tai jälleenmyyjien kautta (ks. maahantuojan sivuilta). Ostin omani Herttoniemestä Megahertsin apteekista. Plussaa maahantuojalle tuli siitä, että täkäläinen Axbon hinta toimituskuluineen on muutaman euron tarkkuudella sama kuin axbo.comista tilattaessa. Maahantuojan kautta ostettuna Axbo maksaa 229 euroa (apteekissa oli sama hinta).

Suosittelen Axboa kaikille niille, joille aamuherääminen tuottaa vaikeuksia ja jotka vihaavat sitä kun kello alkaa soida kesken syvintä unta. Jos taas olet jo muutenkin pirteä aamuisin, Axbo on sinulle pikemminkin koriste-esineeksi sopiva design-herätyskello. Nörtit ja nörtinmieliset osaavat arvostaa tietokonekytkentää ja statistiikkaominaisuuksia.

Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista. Lähitulevaisuudessa testissä mm. Nokia N810, Philips LivingColors ja Spacenavigator. Aiemmin testattu: Macbook Air ja Mokkula. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Pinserin lelutestissä: Huawei E220 -mokkula

Kaikki taisi alkaa siitä, kun kiroilin jälleen kerran neuvotteluhuoneita joissa WLAN ei kuulu ja kaikki verkkopiuhat olivat käytössä. Tai sitten siitä, kun mietin miten tullaan toimeen jos laajakaistamme katkeaa ja korjaus kestää viikkokausia. Oli miten oli, pari kuukautta sitten huomasin olevani mokkulan ja langattoman laajakaistan onnellinen omistaja.

Mikä siis on tämä mokkula josta kaikki nykyisin puhuvat? Kyseessä on pienikokoinen tietokoneen usb-pistokkeeseen liitettävä modeemi joka kytkeytyy 3G-matkapuhelinverkkoon. Laitetta mainiosti kuvaava nimi “mokkula” on itse asiassa DNA-operaattorin yksinoikeus - muut operaattorit kutsuvat samaa vekotinta tylsästi usb-modeemiksi.

Vaihtelevista nimistään huolimatta kaikkien operaattorien myymä mokkula on sama laite, eli Huawei E220. Kuoriin printattu logo vaihtelee - minulla on Saunalahden versio, jossa ei ole vaivauduttu piilottamaan valmistajan logoa. Ihan viime aikoina on tullut myyntiin muunkinnäköisiä laitteita, mutta tässä lelutestissä keskitytään siis mokkulaan, jota saa ainakin Elisalta, Soneralta ja DNA:lta (Saunalahdella on nykyään valikoimissa hieman erinäköisiä laitteita).

Käyttöönotto

Mokkula ei pelota monimutkaisuudella. Sen ulkokuoressa on yksi merkkivalo, joka vilkkuu laitteen etsiessä yhteyttä tai palaa tasaisesti yhteyden ollessa auki. Mukana tulee kaksi usb-johtoa, lyhyempi (kuvassa) on tarkoitettu normaalikäyttöön ja pidempi tuplajohto niihin tilanteisiin kun sähkö ei tunnu riittävän. Kyljessä on pikkuriikkinen luukku, josta työnnetään sisään sim-kortti.

Kun mokkulan liittää Windows-tietokoneeseen, se asentaa itse kaikki tarvittavat ajurit ja käynnistää yhteydenhallintaohjelman. Internetiin kytkeydytään painamalla ohjelman ikkunasta “Connect”-painiketta (ohjelma kysyy liittymäsi pin-koodin jos olet niin määritellyt). Juuri niin helppoa kuin mainoksessa luvataan.

Macissa ajurit eivät asennu suoraan, vaan ne täytyy ensin asentaa. Linkki ajureihin ja hyvät kuvitetut ohjeet löytyvät Ev’s tech thought of the day -blogista (ohjeissa puhutaan APN:stä - Saunalahdella se on “internet.saunalahti” ja Soneralla sekä Elisalla “internet”). Linuxissa en ole mokkulaa vielä kokeillut, mutta sanovat sen toimivan sielläkin mainiosti. Joku asiasta enemmän tietävä voinee laittaa kommentteihin linkin ohjeisiin?

Kun mokkula on saatu kiinni tietokoneeseen ja yhteys avattua, tiedonsiirron nopeusluokan näkee tarkastelemalla merkkivalon väriä. Sinivihreä tarkoittaa että yhteys on HSDPA eli nopein mahdollinen. Jos valo palaa sinisenä, käytössä on vain “tavallinen” 3G-yhteys jonka maksiminopeus on 384 kbps. Vihreä valo tarkoittaa että olet joutunut 3G-alueen ulkopuolelle ja käytössä on GPRS/EDGE-yhteys. Mokkula osaa vaihtaa nopeutta kuuluvuuden mukaan, joten esimerkiksi junassa tai autossa yhteyden laatu saattaa vaihdella tiuhaan tahtiin (ja olla välillä poikki).

Toiminta käytännössä

Minä ostin mokkulani kaveriksi Saunalahden 1M Datapaketin, joka tarjoaa nimensä mukaisesti maksimissaan megaisen laajakaistan. Nopeus vastaakin melko lailla luvattua, jos ollaan HSDPA-alueella (sinivihreä). Tyypillinen tiedonlatausnopeus on silloin noin 900 kbps. Internetin käyttö mokkulan yli tuntuu samalta kuin laajakaistankin kanssa - ainoana erona ehkä hienoinen viive aina tiedonsiirron alkaessa (mokkula ei ole siis välttämättä verkkopelaajalle hyvä vaihtoehto).

3G-verkkojen peitto ei ole aina paras mahdollinen, vaan yhteys saattaa tippua rakennuksien sisätiloissa GPRS:ksi (vihreä) jopa keskellä pääkaupunkiseutua. Useimmiten kuitenkin mokkula toimii kiltisti suurilla nopeuksilla ja surffailu sujuu ongelmitta.

Yhteys pysyy auki kohtalaisen hyvin. Pätkimistä saattaa esiintyä pidempien istuntojen aikana - esim. Tampere-Helsinki junamatkalla voi odottaa paria yhteyden katkeamista, neukkarissa istuessa taas yhteys pysyy auki ongelmitta tuntikausia.

Käyttömukavuus

Mokkula on ulkonäöltään nätti, mutta valitettavasti sen muoto on muuten kömpelö. Kuten kuvastakin näet, se roikkuu kaapelin päässä siten että laitteelle on vaikea löytää luontevaa käyttöä silloin kun pitää tietokonetta sylissä. Paketissa tuli mukana karhutarra, jonka avulla mokkulan saa pysymään läppärin kannessa kiinni (jos haluaa liimata tarroja tietokoneeseensa). Ko. tarran kanssa askarrellessa sain muuten huomata että Thinkpadien kuoret on tehty sellaisesta avaruusajan materiaalista johon karhutarra ei tartu edes pikaliimalla!

Mokkula saa tarvitsemansa sähkön tietokoneesta usb-johtoa pitkin. Jos sattuu käymään niin että tietokoneen antama virta ei riitä, mukana tulee haaroitettu johto jonka voi kytkeä kahteen usb-pistokkeeseen (tuplavirta).

Kuka hyötyy mokkulasta?

Kenelle mokkulaa voisi sitten suositella? Palaverista toiseen juokseva liikehenkilö tai muuten vain kaupungilla liikuskeleva nettiaktiivi hyötyy paljon mokkulasta. Paljon hehkutetut avoimet WLAN-verkot loistavat poissaolollaan ainakin niissä paikoissa joissa minä kuljen, joten mokkulan avulla saa varman nettiyhteyden ollessaan kodin ja toimiston ulkopuolella.

Tosin, myös Bluetooth-yhteydellä varustetulla kännykällä saa nettiyhteyden tietokoneeseensa. Jos kännykkä on tarpeeksi uutta mallia, yhteyden nopeuskaan ei häviä mokkulalle. Kännykkään verrattuna mokkulan etuna on kuitenkin hieman halvempi hinta ja virransyöttö tietokoneesta. Mokkulaa ei tarvitse ladata.

Langaton laajakaista voi olla monelle myös mainio vaihtoehto kodin laajakaistaliittymäksi. Hämmästyttävää kyllä, monissa paikoissa langaton laajakaista on edullisempi kuin vastaavan nopeuksinen perinteinen laajakaistayhteys! ADSL-yhteys on kuitenkin vielä hieman varmempi toiminnaltaan, joten ainakaan meillä ei vaihdeta langattomaan. Mutta kiinnostuneita löytyy varmasti, etenkin niillä seuduilla jossa langaton laajakaista on 25% langallista edullisempi.

Mokkulayhteys useammalle koneelle

Mokkulan yhteys toimii normaalisti vain siinä tietokoneessa johon laite on kiinnitetty. Yhteys on kuitenkin mahdollista jakaa, joko käyttäen Windowsista tai Macista löytyvää Internet Connection Sharing -toimintoa, tai tarkoitusta varten tehdyllä 3G-reitittimellä.

Jutun alussa kerroin kuinka alkusysäyksenä mokkulan hankkimiselle oli pelkoni laajakaistayhteyden katkeamisesta. Pelko ei ollut aiheeton, sillä varayhteys pääsi tulikokeeseen jokunen viikko sitten laajakaistamme pätkiessä.

Ostin aikoinaan Verkkokaupasta mokkulan kaveriksi D-linkin DIR-451 -reititin/tukiaseman. Kyseessä on tavallisen näköinen WLAN-tukiasema joka sisältää kaikki tavanomaiset reitittimen ominaisuudet: palomuurin, NAT:n jne. Erikoisen siitä tekee kuitenkin tuki 3G-modeemeille: D-linkin takaa löytyy PCMCIA- ja usb-liittimet, joihin voi kiinnittää 3G-modeemin. Tämän jälkeen tukiasema avaa automaattisesti yhteyden langattomaan laajakaistaan ja muodostaa ympärilleen WLAN-verkon jota kautta kaikki paikalla olevat pääsevät nettiin.

Kun nettiyhteytemme olivat taannoin heikossa kunnossa, asettelin DIR-451:n olohuoneen nurkkaan ja kytkin sen usb-liittimeen mokkulan. Tämän jälkeen pystyimme surffailemaan kotona aivan kuten ennenkin, yhteys tosin kulki ilmateitse langan sijasta (ja oli 8-megaisen sijasta vain 1-megainen). Ratkaisu osoittautui erittäin toimivaksi.

3G-modeemi yhdistettynä sopivaan reitittimeen onkin erinomainen ratkaisu jos halutaan pystyttää internet-yhteys usealle käyttäjälle sellaisessa paikassa missä sitä ei normaalisti ole: esim. mökillä, festareilla tai vaikkapa neuvotteluhuoneessa. Käytännössä tämä on sama asia kuin aiemmin esittelemäni Joikuspot, mutta toimii laitteistopohjaisena ratkaisuna todennäköisesti hieman nopeammin ja luotettavammin.

Yhteenvetona

Mokkula on mainio vekotin paljon liikkuvalle netin käyttäjälle tai sellaiselle joka etsiskelee kotiinsa vaihtoehtoa ADSL-yhteydelle. Yleisesti ottaen nettisurffailu sujuu mokkulan ja tarpeeksi nopean langattoman laajakaistan kanssa hyvin eikä juuri eroa kiinteän laajakaistan käyttämisestä. Mokkula ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto langattomalle internetille: nykyiset kännykät kytkeytyvät tietokoneeseen langattomasti ja tarjoavat samoja ominaisuuksia, tosin hieman kalliimmalla hinnalla.

Pinserin lelutestit on uusi sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista. Testisarja alkoi pari viikkoa sitten Macbook Air -testillä. Lähiaikoina testissä mm. Philips LivingColors, Nokia N810 ja Axbo-herätyskello. Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

En upota, mutta linkitän: Sensuurivideo.

Salaliittoteoria-osastolta iltaa!

Olet saattanut ehkä kuulla Aasian nettiyhteyksiä vaivanneista kaapelirikoista. Tammikuun lopussa kaksi nettiyhteyskaapelia katkesi Egyptin rannikolla haitaten Aasian ja Euroopan välistä liikennettä. Seuraavana päivänä napsahti poikki kolmas johto Persianlahdella. No, sattuuhan tuota. Vesillä on paljon liikennettä ja tankkereilla on kuulemma tapana laahata ankkureitaan pohjamudissa.

Sunnuntaina katkesi neljäs johto. Tällä kertaa kyseessä ei varmaankaan ollut laivan ankkuri, sillä alue oli merkitty laivoilta kielletyksi. Syyksi mainittiinkin virranjakeluun liittyvät ongelmat. Sattuuhan tuota.

Nyt viides johto lakkasi toimimasta ja samalla iranilaiset Internet-yhteydet ovat alkaneet toimia kovin heikosti.

Lähi-idässä varmaankin toivotaan että nämä valitettavat yhteensattumat eivät tuota haittaa Iranin öljypörssille, jonka on määrä aloittaa parin viikon sisällä lopettaen iranilaisen öljyn kaupankäynnin heidän kovasti inhoamassaan dollarivaluutassa. Kun Saddam Hussein siirsi Irakin öljykaupan euroihin 2000-luvun alussa, homma päättyi hieman nolosti.

Tuntuuko kurjalta? Älä välitä, syy ei ole sinussa vaan siinä että tänään on vuoden masentavin päivä. Cardiffin yliopiston tutkija Cliff Arnall on tullut siihen tulokseen että tammikuun kolmas maanantai on yleisesti ottaen paskin päivä vuodessa.

Surkein päivä on laskettu kaavalla, joka ottaa huomioon keskimääräiset sääolosuhteet, joulusta kuluneen ajan, velkaantumistason (joulun jäljiltä arvatenkin), uudenvuodenlupausten rikkoutumisen todennäköisyyden, alhaisen motivaatiotason ja yleisen tarpeen tehdä jotain.

Jos se nyt yhtään tällaisena päivänä lohduttaa, niin tästä pääsee vain ylöspäin. Päivät pitenevät, kevät tulee (ensin ehkä vähän pakkasta ja lunta kuitenkin) ja luottokortitkin tulevat varmaan joskus maksettua. Pian on taas viikonloppu. Ja päivittyihän Pinserikin tänään.

Pian ollaankin jo vuoden iloisimmassa päivässä, joka sijoittuu juhannuksen tienoille.

Tulossa N95:een: uusi nopeampi karttasovellus joka tukee A-GPS:ää (paikannustarkkuuden lisäämistä GSM-verkon avulla). Hyvältä näyttää!  [Lähde]

FOXNewsistä löytyi erikoinen uutinen: Chris Benoitin tekemä perheensä ja itsensä surma raportoitiin Wikipediassa puoli vuorokautta ennen kuin poliisi saapui ensimmäisen kerran paikalle. Nyt tutkitaan sitä, kuka päivitti tiedot Wikipediaan.

Suurta julkisuutta keränneen Ylen koneita vastaan tehdyn palvelunestohyökkäyksen selvittely alkaa muodostua mielenkiintoiseksi. Alla muistiinpanoja netissä vastaan tulleesta keskustelusta:

• Helsingin Sanomien keskiviikko-illalla julkaistu juttu nimeää tekijäksi salolaisen Piratox-nicknamea käyttävän henkilön.
• Havainto perustuu netissä liikkuvaan kuvakaappaukseen ircissä tehdystä botnet-hyökkäyksen käynnistyksestä.
• Tapahtumissa mukana olleen palvelimen ylläpitäjä päättelee blogissaan että kyseessä on kuitenkin todennäköisemmin Piratoxin lavastaminen syylliseksi.
• Piratoxin historiaa keräilevä sivu kertoo lisää siitä, millainen henkilö on kyseessä.
• Todelliseksi syylliseksi epäillään Team Eliteä, kansainvälistä joukkiota jonka harrastuksiin kuuluu palvelunestohyökkäily.
• MuroBBS:n keskusteluthreadista löytyy paljon mielenkiintoista lisätietoa.

Alkaa vaikuttaa siltä, että tämän hyökkäyksen motiivit eivät olleet poliittiset vaan kyseessä oli (kuten niin monta kertaa ennenkin) nuorukaisten huvittelu. Asiaa kuitenkin selvitellään edelleen - Pinseri seuraa kiinnostuneena.

Loppuun vielä muistutus: laajat palvelinestohyökkäykset käyttävät toimintaansa haittaohjelmien saastuttamia kotitietokoneita ja ovat juuri siksi niin hankalia torjua. Mitä useampi pitää kotikoneensa puhtaana, sitä hankalammaksi rikollisten toiminta verkossa muuttuu.

• Huolehdi, että tietokoneessasi on tuoreimmat päivitykset. Laita Ohjauspaneelista Automaattiset päivitykset päälle tai aja Windows Updatea vähintään kerran viikossa. Jos käytät Macia tai Linuxia, huolehdi että asennat myös niihin tulevat päivitykset.
• Hanki uudenaikainen virustentorjuntaohjelma. Huolehdi, että ohjelman virus- ja haittaohjelmatietokanta päivittyy joka päivä.
• Varo tuntemattomia tiedostoja. Älä avaa roskapostin liitteitä. Ole erityisen varovainen jos imuroit tiedostoja p2p-verkoista.
• Sammuta tietokone kun et käytä sitä. Säästät samalla energiaa ja luontoa.

San Andreasin siirros on Kalifornian halki kulkeva vyöhyke, jossa Pohjois-Amerikan ja Tyynenmeren mannerlaatat kohtaavat. Maanjäristyksille herkän saumakohdan voi havaita paikka paikoin omin silminkin, sillä hiljalleen liikkuva maaperä saattaa vääntää siltoja ja tehdä halkeamia teihin.

Hieno Google Mapsilla tehty mashup näyttää kartalta, missä kohtaa siirrosvyöhyke kulkee. Seuraavan kerran Kaliforniassa käydessä voi poiketa katselemaan maankuoren liikkeitä luonnossa.

San Andreas Fault Map - GEOLOGY.COM

Eilen moottoritiellä nähtyä.

Haloilmiö on ilmakehän optinen ilmiö, joka ilmenee taivaalla näkyvinä erilaisina renkaina, kaarina ja kirkastumina. Tavallisesti halot esiintyvät Auringon, Kuun tai keinovalojen lähettyvillä, mutta hienoissa halonäytelmissä haloja on koko taivaan alueella. Usein tavallisimmat halot sotketaan sateenkaareen, sillä molemmissa esiintyy useita eri spektrin värejä. Halot syntyvät, kun Auringon tai Kuun valo taittuu tai heijastuu ilmassa leijuvista jääkiteistä. -Wikipedia

Vuonna 2007 tapahtuvaa:

Sian vuosi alkaa kiinalaisessa kalenterissa. Suomi täyttää 90 vuotta. Euroviisut pidetään Helsingissä. Espanjassa valitaan uudet maailman seitsemän ihmettä. Ranskan ja Sveitsin rajalla sijaitseva LHC-törmäytin käynnistetään. Analogiset TV-kanavat suljetaan Suomessa. Seitsemäs Harry Potter -kirja, “Harry Potter and the Deathly Hallows” (vapaasti suomennettuna “Kuoleman pyhimykset“) ilmestyy.

Pinserin väki toivottaa kaikille lukijoille onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta!

Time-lehti valitsee vuosittain vuoden henkilön. Tänä vuonna valinta osui sinuun! Kyllä, olet vuoden henkilö. Minäkin olen. Vuoden henkilöksi valittiin nimittäin Internetin käyttäjä.

Viime vuosien aikana Internet on alkanut näkyä arkipäivässä yhä enemmän ja enemmän, ja on ehtinyt jo muuttaakin sitä. Tai itse asiassa ei pelkästään netti, vaan sen käyttäjät.

Kuluneen vuoden mediatapahtumat netissä saattavat näyttää ensivaikutelmalta hauskoilta mutta nopeasti unohtuvilta tapauksilta - silti kukin näistä vaikuttaa pinnan alla siihen, millaiseksi maailma tulee muuttumaan. Muistele vaikka: Youtuben videoleikkeet itsenäisyyspäivän onnettomuudesta ja Kontulan vartijoista, Lordi-fanien Seiska-lehteä vastaan suunnatut kamppikset, Conanin saaminen kylään Suomeen, pääministeri Vanhasen blogisota ja nettitreffit, lyhytikäinen mutta mullistava Tvkaista.fi jne…

Vuoden henkilön arvonimi on annettu käyttäjien luomasta sisällöstä ja verkostoitumisesta. Muista siis olla arvonimesi arvoinen: kirjoita blogiisi ja kommentoi muiden blogeja, ota valokuvia ja videoita ja laita ne verkkoon, kirjoita Wikipediaan, lähetä yrityksille palautetta (älä pelkästään hauku, vaan lähetä yhtä paljon kehuja), perusta addressi, järjestä boikotti paskoja yrityksiä vastaan ja promootio hyvien yrityksien puolesta. Jätä illalla maajussi-tositv katsomatta ja luo sinä aikana jotain uutta.

TIME.com: Person of the Year: You

Lista aiemmista vuoden henkilöistä

Parikymmentä vuotta sitten Mihaly Csikszentmihalyi kehitti käsitteen “Flow“: täydellisen ja nautittavan tehtävään syventymisen tilan. Tämä lienee tuttu monelle Pinserinkin lukijalle - sen voi saavuttaa vaikkapa ohjelmoidessa, blogatessa tai pelatessa.

Jenova Chen on tutkinut flow’ta pelien yhteydessä. Hänen opinnäytteensä Flow in Games käsittelee pelien suunnittelua siten, että ne toimivat täsmälleen ärtymyksen ja kyllästymisen välisellä hienolla rajalla, eli siinä jossa syntyy flow.

Tutkimuksen tuloksena on syntynyt joukko pelejä, jotka pyrkivät saamaan pelaajalle aikaiseksi flow-tilan. Selaimessa toimiva flOw onkin kerrassaan mainio peli - yksinkertainen ja rentouttava, mutta ei kuitenkaan liian tylsä. Zeniläinen suorastaan?

Jotkut sanovat, että Nintendon pelikonsolin pelit olisivat hieman samanlaisia - pelattavia ja viihdyttäviä “vanhan ajan kunnon pelejä”, eivätkä äärettömän tylsiä kömpelöitä animaatiolyhytelokuvia, erikoistehosteita ja loppuun asti kulutettuja peliteemoja yhdisteleviä tekeleitä kuten monet nykyiset tietokone- ja konsolipelit.

Itse olen päässyt vieraantumaan pelien nykytarjonnasta, enkä edes uskalla pelata niitä harvoja tietämiäni hyviä pelejä (Simcity, Civilization) koska valvoisin niiden kanssa kuitenkin koko yön. Silti olen hieman kiinnostunut Nintendo Wiistä - voisiko se kenties tarjota pelikokemuksia joita ei ole kierrätetty 80- ja 90-luvuilta?

Asiat eivät tapahdu koskaan yksin - vain muutama päivä sitten törmäsin nettipajatsoon, jota omaksi yllätyksekseni pelailin pitkät tovit. Tässä yhdellä näppäimellä pelattavassa pelissä on myös jotain kiehtovaa. Tulee ihan mieleen Vic-20:n Blitz kultaisen 80-luvun alkupuolelta. Ainoa peli jota sukulaisetkin halusivat pelata.

Sisäministeri Kari Rajamäki haluaa auttaa presidentti Vladimir Putinia valvomaan tietoliikennettä terrorismin torjumiseksi. Kiitos vain, mutta kansalaisena tämä ajatus ei juuri lisää turvallisuudentunnettani.

Jenkeissä vastaavan järjestelmän nimi on Echelon. Heinäkuussa 2001 pääsin erään ryhmän mukana käymään FBI:ssa tutustumiskäynnillä. Muistan vieläkin mainiosti, miten heleän punan yksinkertainen kysymys sai FBI-agenttien poskille: “How about Echelon?” Seurannut kiemurtelu osoitti, että useimmat ymmärtävät muiden ihmisten viestiliikenteen seuraamisen olevan, no, yksinkertaisesti väärin.

WikiPedian ympärillä kuohuu: Karri Kokon blogissa keskustellaan, määrittävätkö anonyyminörtit, kuka on runoilija.