Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #42 jaksoon. Olen

antanutkaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen

kirjoitukseen.

Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2386

Olen tästäkin samaa mieltä, ei minullakaan ylimääräistä rahaa ole. Annetaan siis pankkien vapaasti kaatuilla ja katsotaan mitä tapahtuu. Pääasia että pahat pankit ottavat osumaa, mitäs hoitivat työnsä huonosti. Yksinkertaista, duunarin “kosto” on suloinen.

Mustaa ja valkoista.

Asunto- ja autovelkainen duunariperhe selviää sitten pankkien kaatumisesta ja työpaikkojen menetyksestä yhtä kivuttomasti kuin … [tähän joku sopiva vertauskuva]?

Maailmantalous kuulemma pärjää hyvin täysin vapaanakin, mutta kappas vain sitä pitääkin säädellä, valvoa ja erityisesti tukea veroeuroilla oikein kunnolla, ettei koko finanssimokailu kaadu reaalitaloudenkin puolelle.

USAn monta vuotta jatkuneesta hölmöilyistä ei voi muita termejä käyttää kuin rosvous ja huijaus.

Myös minua vakuuttelut Suomen talouden erinomaisesta kunnosta epäilyttävät. Niinhän se oli viimeksikin?

Ensinnäkin. En usko että kriisiä kokonaisuudessaan voidaan ratkaista sanan idealistisessa mielessä. Kupla joka nyt vuotaa on ollut senverran suuri että mikään täysin tilkitsee vuotoja joten parempi on suoraan pohtia sitä miten vauriot minimoidaan. Maailma tulee jokatapauksessa ottaman osumaa taas jälleen kerran eikä kaikilla ole kivaa mutta sellaista elämä on ja alamäen jälkeen taas jossain vaiheessa kääntyy nousuun.

Ylipäätään väittäisin että näinkin kaoottiisessa ja heikosti ennustettavissa olevassa tilanteessa jokainen joka väittää tietävänsä täydellisen ratkaisun millä kaikki korjaantuu valehtelee…

Mitä taas vauriokontrolliin tulee niin nähdäkseni nyt alkanut trendi siihen suuntaan ettei rahoituslaitoksia tueta pelkällä kassavarannolla vaan valtioiden suorittamilla osakeostoilla on askel oikeaan suuntaan.

Tätä kautta liikkeelle tulee vakaata rahaa jonka pohjalta perustoimintoja voidaan jatkaa mutta ei vastikkeettomasti vaan siten että yhteiskunta saa myös vastineeksi osan päätöksenteko- ja ohjausvallasta ja myös osansa tulevista voitoista sitten kun menee taas paremmin.

Rahoituslaitoksia sinänsä ei nyt vain voida päästää romahtamaan sillä vaikka näennäisesti uhreja olisivat omistajat joita kansan syvissä riveissä haluttaisiinkin lyödä kuin vierasta sikaa niin katkeavan luototuksen ja erääntyvien lainojen kautta vaikutus iskisi ensimmäiseksi koko yhteiskuntaan ja vaikutukset tuntuisivat melkareiden lisäksi meistä itse kunkin työllisyystilanteessa korkeintaan hetken viiveellä.

( Mitä taas tulee kinasteluun niin oikeasti monimutkaisen ja lukuisia syy-seuraussuhteita sisältävän historian korvaaminen populistislla stereotypioilla ja perisuomalaisella herrakaunalla on kyllä perinteisesti omiaan provosoimaan kärjistettyjä mielipiteitä ;) )

Mitä tulee sensuuriin, minä emännöin keskustelua täällä ja päätän, mitä juttujeni perässä julkaistaan. Se on normaalia toimittamista eikä sensuuria.

Jyri: Se ettei äänekkäistä vaatimuksista huolimatta kaikkea palveluihin ja yhteiskunnan toimintaan tarvittavaa rahaa käytetty valtionvelan lyhentämiseen on paitsi luojan lykky, myös sen ansiota, etteivät Niinistö ja Aho sentään ihan yksin päässeet asiasta päättämään. Eivätkä pääse nytkään.

Yritin jo aiemmin kommentoida samoilla linjoilla, mutta kommenttini poistettiin Pinserin kommenteista (!). Toistan sen tässä perustelujen kera, jos Riitta suvaitsisi herkemmin sellaista kritiikkiä: “Pinserin historian huonoin postaus.”

Kirjoittajan katkeruus lama-ajoista on niin syvä, että faktoista, historiallisista tapahtumista tai kokonaiskuvasta viis veisataan. Kirjoittaja lienee tietoinen vähäisestä talouspoliittisesta tuntemuksestaan, mutta sillä ei ilmeisesti ole väliä. Riitan kuvaus tilanteesta on kuin Veikko Vennamon tai Timo Soinin puheesta, jossa vastakkain on “rehellisiä työntekijöitä” ja “ahneita rötösherroja”, ” ja niin edelleen. Muita sopivia aiheita, jos Pinserissä halutaan jatkaa samalla populistisella linjalla: “Lakupekat vie suomalaisten duunit”, “Hinttisivarit laiskottelevat, kun miehet puolustavat maata”, ja niin edelleen.

Anteeksi kärjistys, mutta Pinseri on yleensä ollut yksi tämän maan laadukkaimpia blogeja, joten yo. syistä arvostan tämänkertaisen tekstin aika alas. Sensuurista nyt puhumattakaan.

Ripeää lyhentämistä ?? Suomen valtionvelkaa ei kyllä pahimman taantuman hetkellä kyllä paljoakaan lyhennetty vaan se kasvoi tasaisesti euroissa laskien vuoden 1990 9,9 miljardista vuoden 1997 70 miljardiin ja nopeimmillaan velkaantumisaste kaksinkertaistui vuosina 1991-1992…

Aikalaislähteiden perusteella pahimmilla hetkillä velkaa lisättiin markoissa laskien hetkenaikaa parilla miljardilla viikossa pelkän budjettivajeen täyttämiseksi ja koneiston pyörittämiseksi..

Minun käsitykseni mukaan pankeille syötetyt tuet 1990-luvulla eivät estäneet suomalaisia yrityksiä tekemästä konkursseja, joiden syynä olivat devalvaation takia kallistuneet valuuttalainat. Eikös juuri devalvaatiota edeltävänä iltana Iiro Viinanen vannonut, että devalvaatio tapahtuu vain hänen kuolleen ruumiinsa ylitse vai pettääkö muistini? Hengissä hän nyt kuitenkin on, ja heristelee jälleen sormeaan tuhoa manaten.

Konkursseihin ajetuista yrityksistä pankit nyppivät rahanarvoiset osat ja jättivät velat valtion maksettaviksi. Osa väkipakolla konkurssiin ajetuista yrittäjistä ei ole vieläkään luottokelpoisia tai edes vapaita veloistaan, joiden vastineeksi he eivät saaneet mitään muuta kuin menettivät elinkeinonsa ja terveytensä.

Tällä kaikella ei ehkä olisi merkitystä, jos näin olisi vältetty suurtyöttömyys. Yritystoimintaanhan kuuluu riskinotto. Palkansaajat sen sijaan myyvät työpanostaan turvallisen toimeentulon toivossa. Satojatuhansia kelvollisia työntekijöitä jäi ikuisesti reserviin, kortistoon tai pätkätöihin. Nousukauden myötä heidät unohdettiin sinne ja alettiin valittaa työvoimapulaa. Samalla kaikki leikatut palvelut opintotukia, lapsilisiä ja mielenterveystyötä myöten “unohdettiin palauttaa” lamaa edeltävälle tasolle.

Jälkikäteen ajatellen vallanpitäjien ei ehkä pahimman taantuman hetkellä ollut viisasta vaatia ripeää valtionvelan lyhentämistä ja kieltäytyä markkinoiden elvytyksestä kaikkien näiden ihmisten ja heidän perheidensä kustannuksella. Tehty, mikä tehty ja leipäjonot kanssamme. Sauli Niinistö voi mainiosti syöttää totuuttaan, että valkoinen on mustaa ja musta valkoista. Minusta presidentin valtaoikeudet olisi nyt viisainta poistaa aivan kaiken varalta, jos tuo sumutusretoriikka kuitenkin tepsii hyväuskoisiin seuraavaa presidenttiä valittaessa.

Itse melkoisesta kurimuksesta hädin tuskin kuiville kiivenneenä en kyllä aio suostua toisiin pakollisiin pankkitalkoisiin. Tosi on. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähteä jo 1993 ulkomaille ja jäädä sinne.

Minulle koko tämä farssi tiivistyi 1994, kun työttömyyskauden jälkeen olin saanut hommattua käännöksiä eräästä aikakauslehdestä. Sen grillijuhlissa jouduin jonoon kahden sikaniskan taakse, jotka ääneen voivottelivat, että oltuaan puoli vuotta pois työmarkkinoilta työntekijä on ainaiseksi pilalla.

Harmittaa vieläkin, että en koputtanut heitä selkään ja sanonut muutamaa valittua sanaa.

Riitta haluaa panna verorahat kiinni. Ongelma on siinä, että jos rahoitusmarkkinoiden annetaan hoitaa omat ongelmansa, katoaa markkinoilta luottamus. Pankit ja erilaiset yhtiöt eivät saa enää lainaa.

Se taas tarkoittaa konkreettisesti sitä, että jos Riitta käy päivätöissä, hänen työnantajansa ei ehkä enää pysty maksamaan palkkaa.

Erityisesti Yhdysvalloissa 700 miljardin avustukset ovat tulleet tarpeeseen, vaikka ne näin äkkiseltään vaikuttavatkin verorahojen tuhlaukselta.

Tokana kesänä tungin itseni työttömyyskorvauksen ja opintorahan suuruisella yhdistelmäliksalla radioon töihin mutta kävin taas myymässä marjoja ja herneitä torilla jotta olisi rahaa. Opiskelujen rahotitamiseksi piti ottaa kallista opintolainaa – keskellä syvintä lamaa.

Elämä on vähän liian lyhyt sille että jaksaisin tuntea vihaa tai inhoa kehenkään jonka näen edes livenä, vielä vähemmän televisiossa. Kaikki 90-luvun tapahtumat kuuluvat listalla Asioita, joihin en voinut vaikuttaa. Sitä listaa ei kannata lukea eikä kerrata.

Ns. vastapuolella on ollut nimittäin niin suuri intressi jatkaa “ikuisen kasvun” mahdollistavan monetarismin ja globalisaation tiellä jo vuosikymmeniä, että heillä on siksi tietenkin ollut tehokkaat vaivihkaiset lääkkeet ja keinot kammeta sitä vastustavia toisinajattelijoita pois tieltään. Näillä peleillä Lyndon LaRouchekin saatiin jopa vankilaan vähäksi aikaa joitakin vuosia sitten. En epäile, etteikö tällaista rikollista filunkipeliä olisi tapahtunut Lyndonin ajatuksia vastustavien taholta. Se on niin ilmeistä, kun osaa ajatella asioita pidemmälle kuin mitä suurin osa ihmisistä vaivautuu ja kun osaa tutkia asioita monelta kantilta ennakkoluulottomasti.

Sitä paitsi tutkimalla tuota LaRouche PAC -sivustoa käy selvästi ilmi, että antisemitismikin kuuluu juuri siihen, mistä Lyndon on huolissaan ja mitä vastustaa; fasismi on yksi tämän monetaristisen järjestelmän puitteissa mahdollistunut ilmiö ja se on piiloutunut kätevästi rahanvallan levittäytymiseen globaalisti. Näiden johdannaismarkkinoiden avulla se on tapahtunut osaltaan tehokkaasti. Käytännössa siis on ollut olosuhteet korporatiivisille ja imperialistisille valta-aikeille pörssien kautta ja ei ole syytä epäillä, etteikö tätäkin mahdollisuutta ole käytetty tavalla tai toisella hyväkseen. Tietenkin siis peitellysti; aikeet ovat olleet “taloudellista menestystä” ja arvopapereita on tietenkin ollut ns. piilossa myös erilaisissa Hedge Fund eli suojarahastoissa, juuri eräs esimerkki johdannaismarkkinoiden instrumenteista.

Lyndon puhuukin mm. Brittiläisestä imperiumista tarkoittaen juuri tätä ilmiötä; brittiläisten pankkien ja sijoittajien pörsseissä spekuloinnilla saamaansa valtaa rahan ja osakkeiden avulla. Ei ole siksi yhtään ihme, miksi Britannia on ollut nyt niin kärkäs “bail out” -projektien perään ja miksi Yhdysvaltain “roskapankki” sisältää niin paljon pilaantuneita brittiluottoja muiden maiden ohella eikä niinkään Yhdysvaltain omia.

Lyndonin ajatuksista itseäni on hämännyt ja epäilyttänyt eniten hänen kriittisyys ilmastonmuutosta kohtaan. Se on kuitenkin ymmärrettävää, kun on havainnut, että ilmastonmuutostakin on käytetty hyväksi tämän globaalin monetaristisen talousjärjestelmän rahanahneus- ja vallanhaluprojekteissa. Ilmastonmuutos on kärsinyt inflaation Lyndonin silmissä, koska se ja siihen liittyviä asioita on myös tuotteistettu pörssien saatanallisiin rouhentimiin rahakoneiksi ja valtageneraattoreiksi kiitos suuresti mm. Al Goren ja Britannian prinssi Philipin.

Samaa mieltä. Joku viisas voisi spekuloida mitä olisi tapahtunut jos nämä finanssitunareiksi nimetyt herrat eivät olisi tehneet kuten tekivät.

Tämä on kai nyt se Bushin talousihme, jossa tuotannon kasvun sijasta rahaa taiotaan hatusta kuin kaniineja.

Idänkaupan korttitalon päälle kasattua ja clearing-pohjaltansa mätää vientiä & liian pitkään säädeltyä & liian nopeasti vapautettua talouselämää eivät kyseiset herrat olleet luotsaamassa vaan perustukset olivat jo loppuun syödyt pitkien punamultavuosien kaudella ja kaatuminen oli enää ajan kysymys.

Mitä taas tulee pankkeihin ja pelastuksiin niin loppupeleissähän tukiaisilla ei pelasteta hyvinvoivaa meklaria jolle pankin kaatuminen tarkoittaisi pahimmillaankin vain siirtymistä masetatista massaan sekoittuvaan keskieurooppalaiseen kansanautoon vaan sitä ruohonjuuritason asuntovelallista jolle lopulta pää jää vetävän käteen mikäli koko finanssimarkkina kyykähtää ja jonka lainalle ei yhden pankin kaatuessa enää löytäisikään uutta ostajaa vaan joka tuossa tilanteessa joutuisi latomaan tiskiin koko jäljelle jääneen loppuerän verran eurooppalaisia jos sattuu tililtä löytymään ( harvalta velalliselta löytyy).

Lyndonin näkemys paketissa: Noiden toistaitoisten finanssimaailman huippuosaajien (myös poliitikot ja muut ekonomistit vaikuttaneet) myöntämistä luottokelvottomista roskalainoista omien palkkioiden ahneissa toivoissa piilee koko tragedian ydin. Roskaa on kertynyt ns. johdannaismarkkinoille niin monta kertaa enemmän kuin mitä koko maailmassa on todellisen talouden rahaa olemassa, että koko monetaristinen systeemi on näillä mokailuilla tuhottu kokonaan kuolemaan ja mikään pelastuspaketti ei voi olla riittävä.

Vertauskuvallisesti tätä johdannaismarkkinaparasiitin “miljoonan suuruista” velkaroskaa ei voida mitenkään maksaa todellisen talouden “kympillä”, koska siitä joudutaan vain globaaliin hyperinflaation kurimukseen ja seurauksena on talouden ja yhteiskuntarakenteiden romahdus globaalisti. Oikeasti suhteet ovat siis jopa triljoonan roskavelat vastaan olemassa olevat vain miljardit. Täysin absurdi tilanne vai mitä?!

Lyndonin mukaan ainoa keino on julistaa tämä monetaristinen talousjärjestelmä konkurssiin kokonaan ja sen jälkeisten proseduurien jälkeen on perustettava kiinteiden kurssien Bretton Woods -järjestelmä globaalisti. On siis mitätöitävä täydellisesti nuo keinotekoista virtuaalivedonlyöntiä pörsseissä mahdollistaneet johdannaismarkkinat kaikkineen ja on sen jälkeen alettava elvyttämään konkreettista todellista arvoa sisältävää ja oikeasti tuottavaa taloutta, joka on jo ollut tuon monetarismin huumassa rapautumassa vuosikymmeniä.

Monetarismi ja globalisaatio ovat siis jo kuolleet ym. takia, mutta nämä poliitikkomme ja ekonomistimme ympäri maailmaa eivät ole kyenneet tunnustamaan tätä totuutta. Se on erittäin traagista ja tuhoavaa!!! Ihmiset on suorastaan aivopesty luulemaan vapaan kaupan mahdollisuuksiin. Siihen, että johdannaismarkkinoiden virtuaalirahalla olisi jotain todellista arvoa. Tämä on osoittautunut ihmiskunnan historian suurimmaksi kuplaksi, joka nyt puhkeaa aiheuttaen ennen näkemätöntä tuhoa.

Vapaa talous ja globalisaatio ovat antaneet rahan- ja vallanhimolle aivan liian suuret mahdollisuudet ilmetä ja nyt sen takia kohtaamme suurimman mahdollisen tragedian, ellei koko sitä suosineesta järjestelmästä hankkiuduta nyt heti eroon ja oteta käyttöön Lyndonin suunnitelmaa! Kyseessä on aineellisen tragedian lisäksi myös ihmiskunnan moraalin kriisi.

Perusongelmana tämänkaltaisissa talouskriiseissä on se, että voitot kapitalisoidaan, mutta tappiot sosialisoidaan. Kun valtio tulee veronmaksajineen aina avuksi, niin liian suuria riskejä on helppo ottaa.

Vanha kansa sanoo aina, että pitää säästää ja velkaa ei saa tehdä. Taisivat olla oikeassa.

Oletuksista ja kriiseistä on tehty “valuuttaa” futuurikaupan ja ultralyhyiden laina-spekulaatioiden avulla; hinnannoususta on kauppatavaraa. Moottori “vapaalle” pörssimaailmalle.

“Kilpailu” arvonmuutoksista ja kilpailu arvonmutoksien arvauksista kiihdyttävät markkinoita. Ihmisten puute luo kysynnälle lisääntyvää lisäarvoa.

Hinnannousun lakkaamisen ainoa seuraus on silloin romahdus.