Odotuksen pituuden tuntu saattaa tosin johtua siitä, että kanavasurffailusta johtuen kuulin vain sanat: “ihmisiä kehotetaan pysymään sisällä ja sulkemaan ikkunat”. (MISSÄ? KAIKKIALLA?)

Kaikkea ei toki voi seurata yhtäaikaa, mutta ei kai tarvitsekaan. Riittää että tietää taas muutaman tyypin/paikan/kanavan/whatever, jotka sitten taas tietävät.

Filtteröinti, relevanssin määrittely, suhteuttaminen ja taustoittaminen… eikös se ole sitten juuri sitä journalismia?

Mutta oikeasti: toimiva “hätätiedoteirccihälytin” olisi mahtava vekotin. Uutisdeskissä kun ei voi olla koko ajan niin paljon ihmisiä, että muutokset esim. teksti-tv:n sivulla tai jollain kv. uutissaitilla huomattaisiin reaaliajasas. Kun seurantajoukkoon lisätään muutama tuhat nörttiä lisää, niin kyllähän aina joku se otsikon bongaa sillä sekunnilla kun se muuttuu.

Esim. Gerdtin tapauksessa ja 9/11 homma kaatui IRCissä muistaakseni ihan älyttömään floodaukseen. Mitenkä IRCin saisi mittaamaan tietojen tai linkkien relevanssia ja tuottamaan tietyltä kanavalta reaaliaikaista uutisointia :D

HS:n ensimäisessä uutisessa luki vielä häilyvästi, että “Ihmisiä kehotetaan sulkemaan ikkunat ja pysymään sisällä” tarkentamatta mitä aluetta Suomessa sillä tarkoitetaan.

Olen ehdottomasti valtionhallinnon kriisiviestinnän kehittämisen kannalla. Se tyrmätään liian usein sillä, että “sitten kun tietoliikenteen solmukohdat pommitetaan niin…”. Haloo.

Suurin osa IRCissä liikkuvasta tiedostahan on peräisin “perinteisistä” tiedotusvälineistä! Joukossa on toki myös silminnäkijäraportteja mutta ne ovat harvinaisempaa herkkua.

Tämän juttuni tarkoitus ei itse asiassa ollut niinkään flamettaa perinteisiä medioita uusien kustannuksella, vaan pikemminkin kirjata ylös kokemuksia millasta on elää mediatapahtumassa vuonna 2005. Se on hieman samanlaista kuin vuonna 2001 mutta myös hieman erilaista.

Nimim. Uutistapahtumista jälkikäteen tehtyä IRC-hehkutusta hilpeydellä usein seurannut jäärä

http://www.wired.com/wired/archive/13.06/start.html?pg=3