Keskiviikkona päivällä sain rompun, jossa olivat niskastani tiistaina napatut magneetti- ja röntgenkuvat jpeg-kuvina. Wow, nykyaikaista! Kiroiltuaan rompun kummallista web-käyttöliittymää ja katseltuaan kuvia lääkäri antoi tylyn tuomion. “Menet samantien yliopistollisen keskussairaalan ensiapuun”. Olin ällistynyt – en tuntenut itseäni niin sairaaksi. Se ei ollutkaan pöpö.
Torstai. Nukutusaine juoksi kämmenselästä päähän kahdessa sekunnissa ja poltteli tullessaan. Silmissä sameni. Ehdin ajatella puoli ajatusta ja sitten tuli pimeys. Kirurgi kävi toimeen ja korvasi auki purskahtaneen välilevyn muovilla. Jos olisin saanut valita, olisin ottanut titaania – metallilevy niskassa olisi kuulostanut miehekkäältä. Parin tunnin päästä herätys tuntui samalta kuin olisi ottanut nokoset sohvalla (“koska syödään?”).
Perjantai. Taas kotona! Niska tuntuu suhteellisen normaalilta, mutta en oikein vielä osaa olla sen kanssa. Entäpä jos hajotan sen vääränlaisella liikkeellä? Lääkäri lohdutti että näin ei ole tapahtunut vielä kenellekään. Tietokoneen kohtuukäyttö sallittua (lääkärikin lukee Pinseriä: “ei sitä voisi sinulta kieltää”). Suuret propsit lääkäreille ja hoitajille.
Onneksi en luvannut deadlinea blogilistalle.
Moro Samik. Mulla ei vissiinkään sama juttu, muutama päivä sitten sain vastauksen lekurilta niskan magneetista, ahtaumat levyjen 3-6 välissä. Mitään ei saa tehdä, leikata ei voi, on kuulemma liian vaarallinen juttu. Voi leikkauksessa kuulemma neliraajahalvaannuttaa tai pahempaa. Kysyin, mitä tehdään. Sanoi ettei voi oikein muuta tehdä kuin elää eteenpäin, ja saattaa tehdä kipujen lisäksi “halvaannuttavia oireita”..mitenhän tuonkin nyt tulkkaisi..niska ollut pari vuotta enemmän tai vähemmän kipeä, ei kuitenkaan tension neck. Eli kipu sijoittuu tietylle alueelle. Laittoi kuitenkin lähetteen fysikaaliseen, saavat hieroa lihaksistoa rennommaksi, tosin selkä ja niska kuulemma jätettävä rauhaan. Neiti ei kovin iäkäs ole…harmittaa, 2009 maaliskuun loppuun määräaikaisella tk-eläkkeellä. Miten, onko kellekkään tuttu juttu?
Juhani: osanottoni, kuulostaa hankalalta. Halvaannuttavat oireet lienevat sitten niitä mitä minullakin oli aikoinaan: itse en pystynyt nostamaan kättä vaakatason yläpuolelle.
Tilanne oli muuten sama vielä parisen kuukautta leikkauksen jälkeenkin mutta käsi saatiin toimimaan sitä ahkerasti jumppaamalla (kävelytin sormia ylös ja alas oven karmia pitkin).